19. toukokuuta 2012

kuva-arvoitus

Tässä pähkinä purtavaksi kaikille blogin lukijoille: mitä tämä kuva-arvoitus mahtaa esittää?

Kaksi karvaista kaverusta selvästikin, mutta keitä he ovat? Ja miksi he ovat Kustafssonin blogissa?


Vihje: kuva-arvoituksen koiramaisempi osapuoli on siinä elämänsä vaiheessa, että mieluummin maistelee hihnaa puistossa kuin kävelee nätisti hihnan toisessa päässä...

"Jos syön tämän, mun ei tartte kävellä sen kanssa!"

13. heinäkuuta 2011

pelastajakoira Gustaf

Viikonloppuna saimme nauttia Kustia rakastavien veneenomistajien vieraanvaraisuudesta ja Päijänteen aalloista.

Mitä te siellä sisällä teette! Tulkaa kannelle leikkimään mun kaa!

Gusse oli veneellä taas kuin kotonaan: se ponkaisi korkeillekin tasanteille ketterästi ja peruutti veneen kapeissa kohdissa erittäin vaikuttavan näköisesti. Ainoastaan peruutusääni puuttui!

Suurin yllätys kohdattiin, kun Kusti laskettiin uimatasolle...

Uimatasolta pikku koiranen nimittäin loikkasi mahaplätsin veteen. Sitten tuo vesipeto lähti määrätietoisesti uimaan kohti vedessä lilluvaa kellukelelua, tarttui sen narusta kiinni ja lähti kiskomaan sitä kohti venettä. Sama toistui myöhemmin eri kellukkeella. Lopulta Gus-Gus tarttui jopa ankkurin narusta kiinni ja yritti vetää sitä perässään veneeseen!

Mikä sankarikoira, oikea pelastaja! Mäyräpelastaja!

Urhea Mäyräpelastaja nauttii puruluustaan mieluiten paikallaanpidettynä - ja mikäs siinä, kun kippari on assisteeraamassa puruluutelineenä!

7. huhtikuuta 2011

monitoimimäyräkoira

Tiedättehän sellaiset monitoimityökalut? Ne, joissa on vaikka korkinavaaja, veitsi ja ruuvimeisseli samassa ja lisäksi vielä 10 muuta työkalua päälle? MacGyverillakin oli sellainen.

Meidän taloudessa sellaista ei tarvita, sillä meillä on mäyräkoira. Monitoimimäyräkoira. Sitä voi kätevästi käyttää vaikka purkinavaajana. Homma menee näin.
  1. Jätä purkki kotiin pöydälle.
  2. Lähde töihin ja jätä mäyräkoira yksin kotiin.
Yksinkertaista, mutta toimii!

Kun tulet kotiin, purkki on nyheretty auki ja sisältö syöty!

Toimii ainakin, jos tarjolla on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, tässä tapauksessa kotimaista Vihreän Kosmetiikan "Sheavoi & oliivi" -rasvaa. Siitä sertifioituja luomuraaka-aineita oli 98%. Koira on selvästi laatutietoinen!

"Ette lupauksista huolimatta antaneet minulle maksamakkaraa, joten söin vartalovoiteenne. Siitäs saitte."
Sikäli kun mietitte, illalla kakka oli keltaista. Että näin meillä.

20. maaliskuuta 2011

kovanonnen päivä

Voi kurjuus, miten elämä voi pientä mäyrähundia koetella! Tämä lauantai merkitään maailmankirjoihin Kaikkien Aikojen Kauhulauantaina. Ensin lähti kynnet, sitten koitti takatalvi ja satoi lunta, ja lopuksi tuli vielä kaljuus.


Aluskarvaton*, kynitty pikku mäyrähundi, joka ei lupauksista huolimatta saanut YHTÄÄN maksamakkaraa!

Niin, ensin siitä lumesta.

Lumessahan ei sinällään ole mitään vikaa ja se on kovin monikäyttöistä tavaraa. Siihen on kiva pissiä, koska siten sen saa väritettyä komiasti. Voi myös helposti tarkistaa, mitä siihen tuli kirjoitettua, koska siihen jää niin hyvät jäljet. Jäljistä puheen ollen, lumelta on myös hyvä jäljestää. Vaikka pupuja, tai naapurin Eskoa.

Lunta voi myös syödä, kaikissa muodoissaan. Se on erinomaista pehmeänä höttönä, tai märkänä räntänä, koska silloin sitä voi kätevästi lipoa kielellä samalla kun etenee - yksi mäyräkoiruuden merkittävä etu, kun maan tasalla liikkuu!

Kun lumi on kovaa, sitä voi järsiä. Tosin sitä voi ensin myös heitellä, vaikka lumipalloina. Lumipalleroita voi nuoleskella, pureskella ja jahdata - kätevää!

Lumessa on myös ihan mainiota piehtaroida ja juosta rallia. Vain yksi varjopuoli tuossa ihanassa aineessa on: se on valitettavan kylmää.

Lumen kylmyys on erityisen ärsyttävää silloin, kun on tassuissa vastaleikatut kynnet, jotka ovat vielä sisällä vaikuttaneet ihan hyviltä. Menepä niissä toikkaroimaan kylmään hankeen, niin näet, mitä tapahtuu. Jos isäntäväki on ollut niin pönttöä, että on leikannut niistä aavistuksen verran liian lyhyet, alkaa lumi helposti muistuttaa sotatannerta. Asia on nimittäin niin, että kun lumen kylmettämä, liian lyhyeksi leikattu kynsi alkaa vuotaa verta, sitä ei pysäytä mikään. Paitsi emäntä, joka keskeyttää lupaavasti alkaneen ulkoilun, ottaa nakin kainaloon ja alkaa puristaa kynnestä. Ja siinä sitten pitäisi muka viihtyä, sylissä epämukavassa asennossa, varpaankynsi puristuksessa! Pyh!

Sitten kun Kaikkien Aikojen Kauhulauantain lumi- ja kynsitragediasta on selvitty eteenpäin, lähdetään automatkalle. Siinähän ei sinällään ole mitään kamalaa, maisemiahan on mukava katsella. Siinä sitten köröttelet pahaa-aavistamattomana, autuaan tietämättömänä kauheuksista, joita isäntäväki on pääsi menoksi suunnitellut.

Ajelevat ketaleet ensin niin pitkän, että alkaa väsyttää ja alat siinä lämpimän auton hurinassa nuokkua. Juuri kun silmät alkavat lupsahdella ja unipuput vilistää silmissä, kyyti pysähtyy uppo-outoon pihaan. Sitten pitääkin loikata autosta ulos, taas siihen kylmään hankeen, jossa tyhmä kynsi taas alkaa tiputtaa verta.

Okei, sitten kun ajattelet ettei enää mälsemmäksi voi mennä, sinut viedään sisään taloon, jossa haiskahtaa ihan mukavalle: selvästikin mäykkyjen territoriota. Kivaa, uusia leikkikavereita!

Vaan mitäs sitten tapahtuukaan? Hyvistä hajuista huolimatta et pääse moikkaamaan yhtäkään uutta mäykkykaveria. Sen sijaan sinut nostetaan pöydälle ja joku vieras täti käy REPIMÄÄN SINUA TURKISTA! Ja isäntäväki istuu vieressä ja katselee, antaen mokomalle ketaleelle vapaat kädet nyhtää turkkia minkä ehtii. Haloo! Se ei aio lopettaa! Se selvästikin meinaa jatkaa niin pitkään kuin annetaan! Ensin selästä ja niskasta, sitten kaulasta ja rinnasta, sitten päästä, sitten kyljistä, sitten vielä pyllystä ja tassuista. Repii, repii, repii. Miettikää omalle kohdallenne, oisko kivaa mitä häh?

Kaksi tuntia siinä meni kiusattavana, sitten sai nameja (ei kylläkään maksamakkaraa!). Koko ajan kyllä kehuttiin että hienoja ja reippaita poikia oltiin, mutta eipä se juuri mieltä lämmittänyt. Kelatkaa, TEKIVÄT TÄSTÄ ULJAASTA MÄYRÄHUNDISTA KALJUN!!! Keskellä talvea vielä! Lumen joukossa pääsee tämä kalju rämpimään.

Mun uskottavuus on mennyttä Kallion kaduilla, harakatkin nauraa.

*karkeakarvaisella mäyrähundilla on lähtökohtaisesti paksu ja lämpöinen aluskarva, mutta tälle reppanalle sellaista ei ole suotu. Toiveikkaina ajattelemme, että sellainen vielä kasvaisi...

12. helmikuuta 2011

parempi kuin 5 000 000

"Me ei voitettu lotossa, mutta meillä on Gusse"
-Isäntä lauantai-illan arvonnan jälkeen

1. tammikuuta 2011

onnellista uutta vuotta 2011!

Maailman hurmaavin pikku mäyrähundi Kusti Gustafsborg kiittää kaikkia sponsoreitaan vuodesta 2010 ja toivoo kaikille jännittäviä ja nakkipitoisia seikkailuja tänä jäniksen vuonna 2011!

14. joulukuuta 2010

krapulainen mäyräkoira

Oletteko miettineet, millainen on mäyräkoiran dagen efter? Voin kertoa.

"Darra."
Huomaa etutassuun laitettu soma sydänside

Kusti joutui tänään jälleen eläinlääkäriin hampaita poistattamaan. Ongelmia tuottivat taas alakulmahampaat, joista molemmat kasvavat vinksin vonksin väärään paikkaan. Niiden tieltä otettiin sitten yläleuasta vähemmän tärkeitä hampaita pois, jotta mahtuvat kasvamaan edes joten kuten.

Hampaat poistettiin nukutuksessa ja nukutusaineena käytettiin jotakin opioidia, jonka vieroitusoireita koira nyt tuossa vieressä kärsii. On tärinää ja sameaa katsetta, likainen tukka, vähän verta suupielissä ja parrassa (ehkä kulmakarvoissakin), hoipertelevia askeleita ja mikä pahinta, täysin iloton, uliseva olemus. Korvat ja häntä luimussa mennään, hitaasti ja innottomasti. Normaalisti valppaalle, elohopean nopeudella liikkuvalle, häntää ahkerasti vispaavalle ja kaikkia rakastavalle pikku mäykylle muutos on melkoinen...

Kahteen viikkoon reppanamme ei nyt sitten saa purra oikeastaan mitään. Ei puruluita, pehmoleluja tai toisia koiria leikin merkeissä (sori vaan, Martta!). Eli ei koirapuistoa kahteen viikkoon, yhyy! Ja pehmopupu ja sammakkokin nostetaan lattialta kaappiin odottamaan otollisempia aikoja... Onneksi toipilasruoka on sentään hyvää erikoisherkkua ja kipulääketabletitkin maksanmakuisia. Nam! Ja juusto on pehmeää, sen syömistä ei mikään estä ja sitä isäntäväki oletettavasti tulee reilusti syöttämään pikku hurtalle. Mitähän kaikkea muuta hemmottelua se saa nyt osakseen ja meinaako se viekastella kaikki mahdolliset säälipisteet itselleen, jotta saisi maksimoitua hyödyn? Tietenkin, sehän on mäyräkoira!

Mutta nyt pitää alkaa valmistautua Ulinoiden Yöhön. Yleensä vain leikkiessä tai vahtiessa itsestään meteliä pitävällä koiruudella on jäänyt ulinalevy pahasti jumiin, harmi ettei volyymiä voi säätää yhtään pienemmälle. Kivut ja vieroitusoireet saavat mäykkymme matkimaan sutta, uli-uli-uli... Pitäisiköhän kaivaa jostain korvatulpat? Ja jakaa niitä myös naapureille? Isännänketales meinaa viettää tämän yön muualla ja emäntä saa nauttia yövalvomisesta ihan yksin, oi autuutta!

PS. Saakohan Kusti joululahjoja? Se on kyllä ollut tosi kiltti poika, mutta eikös isohko hammasremontti ole jo melkoinen joululahja? Ainakin eläinlääkärireissun johdosta roimasti kutistuneen tilin saldon perusteella niin voisi kuvitella...