Koiruli on kieltämättä kehittynyt sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Se sekoilee ja hössöttää vähemmän (lue: ei ole enää yhtä ADHD kuin pienempänä) eikä enää koe pakottavaa tarvetta pureskella kaikkea ja kaikkia. Ulkoinen olemus on lihaksikkaampi ja vankempi. Nyt siis hartioita ja pyllyäkin löytyy - koira ei ole enää aivan kukkakeppi hintelys eli pelkkää luuta ja nahkaa. Karvakin on taas hitusen karkeampaa, tai ainakin sitä on enemmän - etenkin pyllyssä! Eli villahousut löytyy omasta takaa!
Trimmaajalle ei vielä olla uskaltauduttu, koska uutta, karkeaa karvaa ei ole näköpiirissä kaikkialla, esimerkiksi rinnassa. Ja jos rintakarvat nypittäisiin, jäljelle jäisi vain kalju. Kalju rinta, ei kovin miehekästä, mitäh? Eikä kovin lämmin vaihtoehto talvisaikaan...
 |
| Paljon onnea kerällä koisivalle makkaralle! |
Myös tämän koiran luontainen toimenkuva on ilmennyt: vahtiminen on aloitettu.
Vahtihaukku ilmiantaa epäilyttävät äänet rappukäytävässä, epäilyttävät katonkorjausmiehet vastapäisen talon katolla ja epäilyttävät äänet Kustin omassa päässä... Katonkorjausmiehiä piti vahtia vielä 15 minuuttia heidän poistumisensa jälkeen: koira haukkui ja tärisi, vaikka katolla ei ollut enää ketään eikä mitään. Miten vahtikoiraa harhautetaan uskomaan, että kaikki on hyvin??? Argh.
