maalaiselämää, osa I

Vietimme viime viikonlopun Lohjan tukikohdassamme ja siellä oli tosi hauskaa! Oman pihan lisäksi naapurin puolella oleskeltiin paljon (miksi ei, sieltähän sai paljon huomiota ja rapsutuksia!) ja nuuskuteltiin metsän ihania tuoksuja... Yksi parhaista jutuista oli pitkään ruohoon heittäytyminen, siihen oli mukava rötkähtää - punkkitarkastukset eivät onneksi ole paljastaneet ei-toivottujen vieraitten ilmestymistä kuvioihin...

Yllättäen kävi niin, että vettä säikkyvästä hundistamme paljastuikin hurja vesipeto, joka kahlaili ihan itse rantavedestä järven tyrskyviin kuohuihin. Tyyli lienee lähellä mamma-koira Sinnan uiskentelua, koirasta ei huomaa milloin kahlaus päättyy ja uinti alkaa. Gustafilta jos kysytään, se varmaankin muuttaisi maalle, siellä oli sammakkokin ja tosi paljon tilaa juosta rallia!

Takaisin saadaan varmasti uudelleenkin mennä, ainakin mikäli lähtömme jälkeen sänkyjen tai pöytien alta ei löydy yllätyksiä kakkaroiden, lätäköiden tai rikki narskuteltujen sähköjohtojen muodossa... Kaikkia sähköjohtoja on takuulla maisteltu, mutta kyseisestä toiminnasta ei välttämättä löydy jälkiä :P

Onko se myyrä? Onko se piisami? Vai onko se Gusse?

Kyllä se Gusse on! Meidän noutava pikku Gussemme pelasti vinkulelunsa joutumasta järven ahnaaseen kitaan. Huomaa tomerana sojottava häntä!

Jokainen kunnon uimareissu päättyy tietenkin kunnon ravistuksiin :)

kyllä maalla on mukavaa!

Kusti eli Gustaf eli kavereiden kesken Gusse vaan!

Käväisimme minilomalla landella ja kuinka ollakaan, Gussestahan paljastui oikea vesipeto! Mutta kyllä edelleenkin uimista kivempaa on itsensä kuivaaminen ja pyyhkeessä möyriminen. Ja jos ei ole pyyhettä, niin kyllä nurmikkokin välttää. Ja jos ei ole nurmikkoa, soratiekin käy...

koirakoulu kusti*

Koiramme on oppinut kaikenlaista viime viikkojen aikana.

Ei se teknisesti ottaen ole oppinut vielä tekemään mitään JÄRKEVÄÄ - ensin sen pitäisi varmaan osata oma nimensä, niin se voisi tajuta, että sille puhutaan...

Mutta toivoa varmaankin on, sillä ei tuo hundi mikään idiootti ole. Sillä taitaa vaan olla valikoiva kuulo. Mäykyillä usein on...

Ei onnistu ehdottomat luoksetulot, puruotteen irroittamiset tahi hiljaisuus haukkumisen sijaan. Ja sana "EI" on vielä vahvasti harjoittelun alla, vailla näkyviä tuloksia. Tai siis sen mielestä "EI" tarkoittaa "lähde karkuun, juokse lujaa pakoon pihistämäsi esine lujasti hampaissasi"...

Sen sijaan koiramme osaa

• livahtaa syömään sähköjohtoja ilman, että kukaan huomaa (vaikka johdot maistuvatkin pahalta, koska niissä on jotain ällöä pureskelunestospraytä ja etikkaa)
• livahtaa lorottamaan pissaa joka paikkaan ilman, että kukaan huomaa mitään ennenkuin on liian myöhäistä (miksi lorottaisit paperille, kun voit lorottaa sen ohi)
• livahtaa sille aidatulta reviiriltä pakoon useaa eri reittiä ja pakometodia käyttäen (ai miten niin 11-viikkoinen KÄÄPIÖmäyräkoira ei voi hypätä kulkuesteen päälle ja punnertaa siitä itseään ylös) suorittamaan kahta edellämainittua tehtävää
• livahtaa makaamaan lattialla olevan läppärin näppiksen päälle, koska se on maailman paras paikka - miksi siitä muuten häädettäisiin yhtenään pois? Ikivanha läppäri vetää viimeisiään muutenkin, nyt se on nelitassujärjestelmän, naskalihammastekniikan ja lopuksi vielä mahalleenrötkähtämismetodin ansiosta OIKEASTI lopussa...

Eihän kierosta koirasta voi olla ylpeä, eihän?

*koirakoulu Kustissa ei kouluteta koiria, vaan koira kouluttaa omistajiaan (toim.huom.) - ja se on ihan oikein!

kuin uitettu koira

Kusti kävi eilen ekaa kertaa uimassa. Lammessa kiiltävä vesi on yleisesti ottaen aika pelottavaa, varsinkin jos sinne hypitään kovaäänisesti ja loiskahdellen. Hui! Mutta millä logiikalla vettä pelätään ja vieressä ujeltavia ambulansseja ei?

 "Mua vähän pelottaa, mitä sä oikein meinaat?"

Rannalla vähän ruikutettiin, mutta enimmäkseen pelottavalta vedeltä suojauduttiin työntämällä pää pyyhekasaan. Siihen olikin hyvä nukahtaa. Ai siis mitä häh, eikö muka ole normaalia nukahtaa silloin kun vähän jännittää?

Lähtiessä rannalta Kustafssonin oli pakko päästä vähän keimailemaan ja kaikki huomiota antavat tytöt käytiin läpi. Rapsutuksia tuli ja pusukavereita löydettiin. Slurpsis!

Lopulta isäntäväki päätti kastella kuuman koiran, eikä vastusteluja tullut ollenkaan kamalasti. Lähes rentona vedessä lötköteltiin pötköteltiin. Parasta oli kyllä kuitenkin se, kun pääsi möyrimään lämpimän pyyhkeen sisälle emännän syliin! Kotimatkalla kyllä nukutti ja vähän makupaloja maisteltiin. Hyvä reissu!

connecting kusti

Jos muuan matkapuhelinvalmistaja haluaisi vauhdittaa tuotteidensa myyntiä, täällä olisi eräs juoksujalkaa valmis auttamaan!

ihana martta

K

Kustin sisko Martta on utelias ja reipas pikku mäykky!

Seuraavat leikkitreffit on sovittu huomiselle, jee!

julkisella paikalla

Mistä tietää, että joku on pienen (koira)vauvan huoltaja? Siitä, ettei kyseinen henkilö välitä, vaikka

• menee kauppaan katsomatta peiliin (vaikka sellainen olisi hississäkin...)
• menee kauppaan vaatteissa, jotka ovat olleet lähimpänä ulko-ovea ja jotka on saanut nopeasti heitettyä päälle (vaikka ne saattavat vähän tuoksahtaa pissalta)
• menee kauppaan hiukset likaisena ja/tai sekaisin, hätäisesti nutturalle kietaistuna eikä meikin häivääkään TODELLAKAAN ole havaittavissa kasvoilta (ainoastaan päivä päivältä syveneviä uurteita...)
• menee kauppaan housut täynnä kuivaa heinää, koska on ollut puistossa istuskelemassa/kieriskelemässä
• menee kauppaan mukanaan kirkkaanpunainen, pieni Royal Canin -kylmälaukku

 Kustin tyylikäs kylmälaukku oikealla!

• juoksee puistossa pientä ympyrää, tekee välillä loikkia ja mutkittelee leikin tiimellyksessä siitä huolimatta, että ihmiset tuijottavat
• naapurit vihaavat kyseistä henkilöä ja/tai hänen huutavaa (koira)vauvaansa, jolle ei voi antaa periksi, vaikka se huutaa, koska sitten se luulee olevansa pomo
• koti näyttää siltä, että se olisi joutunut tykistökeskityksen kohteeksi, koska asuntoa ei jaksa siivota, sillä kaikki vapaa-aika (koira)vauvan nukkuessa menee levätessä
• sormet haisevat pysyvästi (koira)vauvanruoalta

...siitä sen tietää. Nyt tekin tiedätte.

pieni suuri viikko

Kusti täytti torstaina 9 viikkoa, onneksi olkoon pikku kekkulille!

Viimeisimmällä viikolla tapahtunutta:

• Kusti oli ekaa kertaa käymässä keskustassa, ihan stadin sydämessä, ja jäbä oli IHAN PELOTON, utelias, reipas, rohkea ja iloinen - arvatkaapa montako sydäntä se ehti särkeä vain 30 minuutin reissussa: "Vooooi ku ihana, saanks mä silittää?" ;) Eivät pelottaneet sporat, autot tai hälisevät ihmiset... Sporalla reissaaminen menee nyt ihan rutiinilla! Ah, kuinka paljon ylpeyttä tunnenkaan! Ihana, reipas pikku hundi-kundi!!!

• Kusti sai ihan uudet, hienot valjaat, jotka ovat FERRARINPUNAISET ja Kustafsson näyttää niissä vähän palomiäheltä ja kävelee nyt paljon reippaammin kuin tavallisella kaulapannalla konsanaan!

• Kusti söi EKAA KERTAA KUPIN TYHJÄKSI IHAN OMIN AVUIN! Hallelujah, sinä siunattu Mustin & Mirrin myyjätyttö, joka arvasit, mistä narusta kannattaa vetää - vaikka naudanmahapullat olivat loppu, löytyi syötäväksi kalkkunaa, joka meni pikku poitsullamme nappuloiden seassa alas muitta mutkitta! JIHUU!

Mitähän suurta ja hianoa ensi viikolla koetaan ;)

sisko-pisko sisilisko!

Voi mitä onnenmäyriäisiä tässä ollaan!

On käynyt niin mahtavasti, että Kustin sisko on muuttanut Kustin lailla Savosta Helsinkiin. Sittemmin ilmeni myös, että kyseinen mäyriäinen asuu Kustista tarkalleen ottaen 1,7 kilometrin päässä! Uskomatonta!

Sovimme Kustille ja Martalle treffit puistoon ja voi sitä ilon ja riekkumisen määrää! Jälleennäkemisen riemua se ei tainnut olla, vaikutti siltä etteivät pötkylät muistaneet toisiaan koskaan tavanneensa, mutta olipa kiva leikkiä ihan samanikäisen ja melkein samankokoisen kaverin kanssa!

Kun katselee siskoa ja sen veljeä, ei millään ole uskoa, että samoista vanhemmista ovat lähtöisin! Kustin karva on muhkea ja pehmeä, Martan niukka ja karhea. Aivan tajuttoman ihania molemmat.

Riekkujat vähän rauhoittuneina mutustelevat ruohoa, nam!

Martta on aika topakka ja peloton daami, Kusti tuntui yhtenään olevan alakynnessä - tekee tuolle meidän itsevarmalle ryökäleelle ihan hyvää ;)

Vekkulit pistivät kyllä sellaisen rallin pystyyn, ettei mitään rajaa. Monta tuntia sekoiltiin yhdessä puiston ruohikossa kahinoiden ja lopuksi syötiin yhteistuumin ruohoa, pupunkakkaa ja kuivuneita lehtiä. Kusti meinasi lisätä päivän ruokalistalle myös sytkärin ja loppuunkalutun maissintähkän, Martta puolestaan tupakantumpin ja ruttuisen talouspaperinpalan, johon joku oli pyyhkinyt jotakin nannaa - iik...

Ekat treffit on pidetty, toivottavasti niitä tulee monia lisää! Ja toivottavasti valokuvaaja on silloin sormi liipasimella - nuo kaksi puikulaa on niin vaikea tallentaa kuvaksi, sillä ne liikkuvat lähes yhtä sukkelasti kuin saukot! Varsinkin Martta, joka oli kuin rasvattu salama! Lisää kuvia seuraa ;)