maalaiselämää, osa I

Vietimme viime viikonlopun Lohjan tukikohdassamme ja siellä oli tosi hauskaa! Oman pihan lisäksi naapurin puolella oleskeltiin paljon (miksi ei, sieltähän sai paljon huomiota ja rapsutuksia!) ja nuuskuteltiin metsän ihania tuoksuja... Yksi parhaista jutuista oli pitkään ruohoon heittäytyminen, siihen oli mukava rötkähtää - punkkitarkastukset eivät onneksi ole paljastaneet ei-toivottujen vieraitten ilmestymistä kuvioihin...

Yllättäen kävi niin, että vettä säikkyvästä hundistamme paljastuikin hurja vesipeto, joka kahlaili ihan itse rantavedestä järven tyrskyviin kuohuihin. Tyyli lienee lähellä mamma-koira Sinnan uiskentelua, koirasta ei huomaa milloin kahlaus päättyy ja uinti alkaa. Gustafilta jos kysytään, se varmaankin muuttaisi maalle, siellä oli sammakkokin ja tosi paljon tilaa juosta rallia!

Takaisin saadaan varmasti uudelleenkin mennä, ainakin mikäli lähtömme jälkeen sänkyjen tai pöytien alta ei löydy yllätyksiä kakkaroiden, lätäköiden tai rikki narskuteltujen sähköjohtojen muodossa... Kaikkia sähköjohtoja on takuulla maisteltu, mutta kyseisestä toiminnasta ei välttämättä löydy jälkiä :P

Onko se myyrä? Onko se piisami? Vai onko se Gusse?

Kyllä se Gusse on! Meidän noutava pikku Gussemme pelasti vinkulelunsa joutumasta järven ahnaaseen kitaan. Huomaa tomerana sojottava häntä!

Jokainen kunnon uimareissu päättyy tietenkin kunnon ravistuksiin :)