perä edellä lirissä

Ollessaan tarkalleen ottaen 143:n vuorokauden ikäinen, Kusti nosti ensimmäistä kertaa hapuillen jalkaa ja lirutti ulos talon seinään pienen viestin naapurustolle. Tyttötyyliin kyykyssä liruttelu on nykyään harvinaista ja kaikki lirut tehdään lähes poikkeuksetta ulos.

Kalliolla tallustelu on tarkkaa puuhaa - paree pitää kieli keskellä suuta!

Tuota kultaista jumalten nektaria myös nykyään säännöstellään: sitä ei enää lorotetakaan kaikkea helpotuneena lähimpään otolliseen paikkaan heti kun päästään ulos, vaan säästeliäästi maalaillaan seiniä ja puita. Merkkailuharjoitukset siis etenevät ja kohta Gusse kirjoittaa kuin vanha tekijä ulkoilman DogBookiin.

Kusti on myös oppinut ilmaisemaan halunsa ulos: se menee raapimaan ulko-ovea ja silloin isäntäväki kiiruhtaa vetämään lenkkaria jalkaan. Jos se on pakotettu hoitamaan businekset sisälle (kuten kävi kerran ennen kuin isäntäväki tajusi, mitä ulko-ovea vimmatusti raapiva ja ovenkarmeja pureva koira oikein halusi), se on kovin häpeissään ja yrittää piilotella sanomalehdelle tupsauttamaansa tuliaista. Viimeksi tällaisessa tilanteessa se yritti korvat luimussa haudata toimittamaansa aarretta sanomalehden sisään, mutta eteisessä vellova haju paljasti yllätyksen.

Noh, sisäsiisteydestä huolimatta...

Kustihan on aika kova poika peruuttamaan. Kotona Gusse on ottanut tavaksi peruutella omien peittojensa ja huopiensa kanssa pitkin lattioita - kiva juttu, onpahan viikkosiivouksen yhteydessä vähemmän mopattavaa. Sillä tavoin se järjestelee vaikkapa makuupaikan mieleisekseen: ensin heitellään makuukopasta kuonon avulla kamat pitkin ja poikin kämppää ja sitten "asetellaan". Hyvä tulee. Aika usein tosin peruutellaan pelkästä peruuttelun ilosta, vaikka ympäri keittiötä ja eteistä.

Kerran meillä sitten oli vieraita, jotka olivat varta vasten saapuneet ihastelemaan pikku karvapatteriamme. Vieraiden viihdyttäminen oli huipussaan ja koira sitten siinä peruuttelemaan. Hymyssä suin kerroin, kuinka Gusse-poika se osaa peruuttamisen jalon taidon, katsokaas nyt kun se kiertää keittiötä kohta ympäri. Vaan mitä tekee Gus-Gus? Lopettaa peruuttamisen kuin seinään, ottaa tukevan asennon ja omahyväisen oloisena päästää lorotuksen valloilleen keskellä olkkaria, oman unihuopansa päälle. Just just. Selitinhän juuri vieraille, kuinka Kusti on melkein sisäsiisti ja iso poika, eikä se ole enää pitkään aikaan tehnyt vahinkopissoja muualle kuin sanomalehdelle.

Ai niin, tuliko jo mainittua että joku on liruttanut kovassa hädässä, isäntäväen hidastellessa, ala-aulan matolle jotain? Kröhöm, parikin kertaa? Meidän perhe ei kyllä tiedä koko jutusta yhtään mitään...