kusti on ihan leijona!

Sunnuntaina 16. toukokuuta oli aika kauan odotetun kohtaamisen: tapasimme Kusti-mustin perheineen ekaa kertaa! Koiranen oli juuri niin ihana, pieni ja hurmaava kuin vain voi kuvitella. Tai ei, oikeastaan sitä ei voi edes kuvitella. Se oli niiiiiin ihana, niiiiiin pieni ja niiiiiin hurmaava...

Kusti ärrrjyy kuin leijona! Oikeasti haukotutti, kun sylissä pötköttäminen on niin rankkaa. Vierellä Taika-täti tarkistamassa tilannetta.

Kusti ja veljensä olivat kovin reippaita pikku poikia 18 vrk:n iästä huolimatta! Äidin perään ei itketty juuri lainkaan ja syliinkin pikku hundinen nukahti, oi autuutta :)

Pojat yrittivät ilmeisesti tehdä suuren vaikutuksen meihin, koska lähtivät vierailullamme elämänsä ekaa kertaa yrittämään kävelyä, joka oli kovin vaikeaa. Mutta sopivasti ryömien ja välillä pari askelta horjuen pääsi kuin pääsikin ihan hyvin eteenpäin.

Pikkuisten äitimuori Sinna oli reipas ja iloinen, ystävällinen pikku hundi. Poikien isoäiti Lilli oli puolestaan aika hurjapää, sillä 12:sta ikävuodesta huolimatta meno oli kova ja intoa riitti. Mutta niin kai se on: naiset vain paranevat vanhetessaan (ai siis mikä kolmenkympin kriisi, kröhöm).

Yksi hellyyttävimmistä jutuista oli se, että Kusti käsitteli lähes koko oikean kämmeneni siinä toivossa, että siitä herahtaisi suuhun vähän maitoa. Ovelan tuntuista, kun pikku koira aavistuksen verran näykkäisee kaikilla kolmella minihampaallaan ja yrittää imaista minisuullaan ja minikielellään minimäärän syötävää itselleen :)

Kustin veli ei ollut niin masentunut miltä näyttää, mutta eihän sitä kukaan jaksa päätä koko aikaa kannatella!

Kasvatusäiti sanoi, että pennut ovat kehittyneet hirmu hyvää vauhtia ja jos tuo tahti pitää jatkossakin, Kustafsson pääsee kotiin jo juhannuksen tienoilla. Jeeeee!

Webmaster on nyt vähän kipiä, siksi kuvat aukeavat klikkaamalla aivan JÄTTEsuurina! Se on kova juttu, koska Kusti on oikeasti JÄTTEpieni!