13. heinäkuuta 2010

kuin uitettu koira

Kusti kävi eilen ekaa kertaa uimassa. Lammessa kiiltävä vesi on yleisesti ottaen aika pelottavaa, varsinkin jos sinne hypitään kovaäänisesti ja loiskahdellen. Hui! Mutta millä logiikalla vettä pelätään ja vieressä ujeltavia ambulansseja ei?

 "Mua vähän pelottaa, mitä sä oikein meinaat?"

Rannalla vähän ruikutettiin, mutta enimmäkseen pelottavalta vedeltä suojauduttiin työntämällä pää pyyhekasaan. Siihen olikin hyvä nukahtaa. Ai siis mitä häh, eikö muka ole normaalia nukahtaa silloin kun vähän jännittää?

Lähtiessä rannalta Kustafssonin oli pakko päästä vähän keimailemaan ja kaikki huomiota antavat tytöt käytiin läpi. Rapsutuksia tuli ja pusukavereita löydettiin. Slurpsis!

Lopulta isäntäväki päätti kastella kuuman koiran, eikä vastusteluja tullut ollenkaan kamalasti. Lähes rentona vedessä lötköteltiin pötköteltiin. Parasta oli kyllä kuitenkin se, kun pääsi möyrimään lämpimän pyyhkeen sisälle emännän syliin! Kotimatkalla kyllä nukutti ja vähän makupaloja maisteltiin. Hyvä reissu!

2 kommenttia:

  1. Jos Kustaffsson yhtään emoonsa tulee, niin uinti kyllä maistuu, kun ensin veteen tottuu. Sinna kävelee rannalta suoraan veteen ja kun jalat ei yllä pohjaan, niin lähtee siitä vain aivan rauhallisesti uimaan eteenpäin Rannalta katsoen ei edes huomaa milloin se vaihtaa kävelemisen uimiseen, niin tasaisen rauhallisesti se etenee vedessä :) Terv. Emot

    VastaaPoista
  2. Jee, sehän kuulostaa hyvältä!

    Meidän Gusse taitaa muutenkin olla ns. "late bloomer" eli ehkä sitä puree uimakärpänen vähän myöhemmin :) Gustav kyllä tuntuu tarttuvan lähes kaikkiin uusiin ja jännittäviin tilaisuuksiin, eli varmasti siitä kuoriutuu hurja vesipeto!

    Onneksi on niin hienot kelit että uiskentelutilaisuuksia on harva se päivä. Ja jos ei tykkää uida, niin aina voi syödä lampea reunustavien puiden neulasia, maiskis!

    VastaaPoista