Laivakoiramme puikkelehti sujuvasti pienistäkin raoista ja peruutti tyylikkäästi veneen kapeissa kulkuaukoissa. Kannella kuono värisi koko ajan ja kaikkia tavattuja ihmisiä tervehdittiin vähintäänkin hännänheilutuksin. Vain yhdelle miehelle haukuttiin, mutta sekin johtui siitä, että pönttö ukkeli pamahti paikalle kesken leikkisession. Ettäs kehtasikin häiritä, mokoma.
Nuuskuttelun lisäksi tosi kivaa oli kannella makaavien köysien pureskelu. Jos joskus alkaa tuntua siltä että veneen kiinnitys pettää, naskalihampainen syyllinen löytyy täältä!
Vaikka maailmassa olisi mitä jännää hyvänsä, uni voittaa aina!
Kusti on jatkanut muutama viikko sitten aloitettuja opintoja ja suorittanut ahkerasti uimamaisterin tutkintoaan. Koiruus kävelee itse rannasta sujuvasti veteen, heittää pienen kierroksen ja pulikoi takaisin maankamaralle. Poikkeuksena sorsien jahtaus, jolloin kotimatka on tuntematon käsite. Muuan retki ei myöskään ollut päättyä, kun Gusse omasta mielestään oli uimassa takaisin veneeseen, mutta meidän mielestämme se ui vähän liikaa, veneen ympäri, noin 20 metrin matkan. Onneksi pelastusliivit ja pelastusjoukot olivat matkassa mukana, vaikka uimasankari ei tietenkään tarvinnut apua...
Veneellä Kusti pääsi kokeilemaan myös erilaisten esteiden yli loikkimista ja pujottelua. Kyseisen harjoitteluleirin tuloksena meillä on nyt pikkuinen mäyrähundi, joka osaa hypätä sänkyyn. Jee.
Rantaleijona Gusse ihastelee järvimaisemaa maalta käsin.
Veneilyn tiimellyksessä suurta draamaa koettiin punkkien muodossa. Ensimmäisenä löytyi partakarvassa killuva punkero, joka sai oitis kohdata kohtalonsa ja tapasi herra sytkärin. Vähän myöhemmin löytyi kuonoon kiinnittynyt yksilö, jota neljä aikuista ihmistä yritti saada rimpuilevasta ja ulisevasta koiralapsesta irti. Ja ikäänkuin se ei olisi ollut tarpeeksi, löytyi toisen korvan hoodeilta vielä KAKSI punkkia lisää.
Punkkipihdit olivat kömpelöt ja niiden käyttö, sätkivän koiran ollessa potilaana, on, hmm, haastavaa. Suurin apuväline oli rauhallinen juttelu, jonka aikana koira rentoutui ja viimeinenkin punkki saatiin irti (joten kuten). Ja urakan lopuksi kourallinen nameja lohdutti edes vähän. Nyt sitten seurataan, ettei puremakohtiin ilmesty mitään epämääräisiä patteja tai punoituksia.
Vähän pienempää draamaa koettiin, kun hurtta alkoi ykäillä, eikä se suinkaan johtunut keikkuvasta paatista. Lähempi tarkastelu osoitti, että yöpaitani päälle heittämässään ruokainventaariossa Gusse lahjoitti minulle palan pesusientä ja teippiä. Kumma juttu, että tuli huono olo! Pesusienen lisäksi nyt on tullut maistettua myös Päijänteen hiekkarantaa, nam. Siitä tuli hienoja kuvioita kakkaan seuraavana päivänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti