lomamuistelot, osa III

Loman huonoin puoli oli se, kun piti olla tekemisissä lääkärin kanssa.

Koiruus on lääkärikäyntejä varten madotettu pari kertaa. Menemättä yksityiskohtiin todettakoon, että ekalla kerralla näkyvin tuloksin, yöks...

Rokotuksia on kertynyt kolme. Kolmen kuukauden iässä saatu rokotus meni hienosti, pieni vingahdus kuului, mutta se johtui ennemminkin kummallisista tuntemuksista kuin itse piikkaamisesta. Onneksi eläinlääkäritäti oli kiva ja antoi potilaalle nameja. Rokotuksen yhteydessä Gustaf punnittiin; koiruus painoi sutjakat 3,4 kiloa, mikä on ihan hyvin "valikoivasti" syövältä kekkulilta.

Viimeisimmässä, neljän kuukauden kynnyksellä saadussa rokotuksessa eläinlääkäri joutui turvautumaan luovaan ongelmanratkaisuun 3,9 –kiloista mötkälettämme hoitaessaan. Siitäkin huolimatta koiruudelta pääsi tutkimuspöydälle pieni hätäpissa. Ihan tyhmä rokotus!

Tyhmyyttä lisäsi se, että eläinlääkäri totesi Kustin alakulmahampaiden olevan niin huonossa asennossa, että ne kannattaa poistaa. Päivittäisissä kotitsekkauksissa jouduimme toteamaan, että tilanne ei mennyt parempaan suuntaan ja varsinkin oikea alakulmuri näytti painavan yläikeniin jo aika kivuliaasti. Höh! Sen vuoksi hampit poistettiin tänä aamuna.

Kustin tänään poistetut alakulmahampaat: 3/4 on juurta ja vain pienet nykeröt olivat näkyvissä!

Hyvä hammaskalustohan on edellytys sille, että syöminen onnistuu. Ei sen tavallisen ruoan niin väliä, mutta kunhan herkuttelemaan pystyy!

Kesän kunniaksi onkin herkuteltu vähän tavanomaista enemmän: kun kupin on syönyt tyhjäksi, on saattanut saada jälkkäriksi raejuustoa, jihuu! Ja yhtä kivaa kuin raejuuston syöminen, on tietysti se, kun raejuustoisen parran pyyhkii mihin tahansa lähelläolevaan tekstiiliin (sohva, pyyhe, viltti, sukka, ...). Siisti olla pitää!

Raejuuston ohella uusia namiherkkuja ovat maksamakkara, tonnikalapötkylät sekä savusiika. Niiden lisäksi kesädieettiin ovat oleellisina kuuluneet mustikat, vadelmat ja pakastenamit. Mustikoita ja vadelmia Kusti poimi itse metsässä ja kyllä niitä sen verran upposi, että voi sanoa niiden olleen hyvejä. Pakastenameissa on jugurtissa liotettuja nappuloita ja raejuustoa jääpalamuotteihin jemmattuna. Niitä oli kiva nakerrella helteisinä päivänä, kun isäntäväki söi jäätelöä tai mehujäätä!

lomamuistelot, osa II

Maalaistunnelmissa oltiin jälleen elokuun alussa: Lohjalla syötiin järven rannalla pupunkakkaa, juotiin lätäköstä kuravettä, tervehdittiin mölkkyä pelaavia mummoja, meinattiin lähteä tuulen mukana lentoon, maisteltiin ampiaista, tervehdittiin vanhoja koirarouvia ja ihmeteltiin kotejaan mukana roudaavia etanoita sateen jälkeen.

Kusti haukkaa, Martta väistää! Sisarusten ekat treffit Helsingissä kesäkuun lopulla - voi miten pieniä sitä silloin oltiinkaan...

Ennen kaikkea otettiin joka päivä useammat autuaat möyrinnät pitkässä, pehmeässä ruohikossa – ilman punkkeja! Gusse yritti myös kaivaa tiensä muuan aidan läpi ja kun se ei ollut onnistua, aitaa piti purra ja riuhtoa. Ei onnistunut, aidan takana toljottava westie-uros Rambo jäi aidan taakse toljottamaan. Noh, ehkä pojat tapaavat ensi kerralla?

Uusia leikkikavereita on saatu paitsi landella, myös Helsingin puistoissa. Ihania olivat ainakin beagle-narttu Aloha, englanninbulldog-uros Léon ja kultainennoutaja Lola. Lemppari taitaa kuitenkin olla kolmevuotias, lihaksikas kääpiömäykky Kalevi, joka sietää Kustin puksuttelut ja antaa isällistä hoivaa :)

Olkoot sitten koirapuiston antia tahi kotimatkan, jolloin heinikossa nuuskuteltiin, hiljattain löytyi taas koiran niskasta punkki. Tällä kertaa tuo viheliäs otus oli vasta etsimässä sopivaa kiinnittymispaikkaa, joten sen sai näppärästi pois turkista. Sekin grillattiin, aivan kuin muutkin tiellemme epäonnekseen sattuneet punkerot. Burn!

Lähes yhtä epämiellyttäviä tuttavuuksia kuin punkit, ovat ilmeisesti hevoset. Keskuspuistossa moisiin otuksiin törmäsimme ja heti alkoi vimmainen haukku. Muutoin Kusti on osannut olla oikein nätisti ja haukkuu vain leikin tiimellyksessä. Mutta ilmeisesti hevosia pitää käydä moikkaamassa vähän useammin, josko niistä siten saisi kavereita?

lomamuistelot, osa I

Nyt kun kesäloma on ohi, on aika kaivaa esiin parhaita paloja lämpimien kuukausien tunnelmista!

Reissasimme lomalla jonkun verran ja kokemuksia tuli pikku hundiselle sekä kaupunki- että maalaiselämästä. Kaupungilla valloitimme Senaatintorin sekä Tuomiokirkon ja totesimme, että söpöys on universaali ilmiö: espanjaa höpöttelevät nuoret neidit olivat myytyjä ja Gussen fanipohja on nyt kansainvälinen :) Kaupunkikokemuksista on mainittava myös se, että eräänä päivänä Gusse kietaisi komiat kakat Lasipalatsin toisessa päädyssä olevaan karhun jalanjälkeen. Bullseye!

"Kallion David Hasselhoff" eli kikkarapää-Kusti on aikuistumaan päin: pehmeästä, pörröisestä ja runsaasta turkista löytyi eilen pari läikkää KARKEAA karvaa!

Gustaf käväisi Espoossa muuan pienen daamin 4-vuotissynttäreillä ja oli harvinaisen odotettu vieras, joka ei pettänyt odotuksia. Tosin synttärilahjaksi saatu Hello Kitty koirahoitoloineen vei lopulta päivänsankarin täyden huomion ;)

Kun Kustin isäntäväki puolestaan oli häissä Kokkolassa, kummisetä saapui Turusta hoitamaan koiruutta. Kahden päivän aikana kummisetä pyyhki pois kahden kuukauden kasvatuksen pieneen mieleen jättämät jäljet, sillä isäntäväen tultua kotiin Kusti oli sitä mieltä, että sillä oli oikeus asustella sängyssä. Kummisedän selitys? "No en mä sitä siitä voinu pois nostaa, se on niin ihana." Entäpä kun pelkät nappulat eivät kelvanneet? No tietenkin koiralle piti syöttää nameja, muunmuassa kokonainen lihaisa herkkupötkö kerralla, sellainen, jonka se saa normaalisti syödä viikon tai kahden kuluessa. "Joo on se ihan hyvin syöny", sanoi kummisetä puhelimeen kun soittelimme kuulumisia. Jep jep, juuri näin sitä hienoja koiria kasvatetaan.

Veneilykokemusta tuli lomalla runsaasti ja nyt Gustaf on alloilla kuin kotonaan. Yhdellä veneilyretkellä oltiin vähän pidemmällä kävelyllä saaressa. Retki piteni siksi, että polku meni hukkaan ja metsästä ei löytänytkään pois. Pikku hundinen piti ottaa kainaloon kannettavaksi - ei siksi, että se olisi ollut lopen väsynyt, vaan siksi, että muurahaiset hyökkäsivät kimppuun! Koira katseli neuvottomana, kun isokokoiset tyhmät murkut kiipeilivät sen turkissa ja yrittivät purra. Miten monta jättimuurahaista pienen koiran turkkiin oikein mahtuu? No ainakin 20, ja niitä on vaikea saada pois. Vaikka kävisi uimassa 2 kertaa ja suorittaisi hyvät kuivaukset, murkkuja löytyy siltikin. Epistä.

Kuivauksesta puheen ollen, uiminen on kyllä kivaa siksikin, kun viilennyksen ja sorsien jahtauksen lisäksi saa sitten märkänä ravistella itseään ja aloittaa tarmokkaan turkin hinkkauksen, olipa alustana sitten soraa, ruohoa, pyyhe tai vaikkapa laituri. Ja kun turkki on kikkaralla ja lähes kuiva, onkin otollinen aika aloittaa riekkuminen. Ralliratana voivat toimia vaikkapa veneen kansi tai sisätilat, ja iso laiturihan on todella hyvä kyseiseen tarkoitukseen. Gusse suosittelee!

veljekset kuin ilvekset

Kustin ja Martan lisäksi on aika esitellä sisarusparvesta yksi mäyriäinen lisää: velipoika Hevi, joka asustelee Kuopion lähettyvillä. Eikä siinä vielä kaikki: kuviin on nimittäin päässyt myös yksi hieman vanhempi herra, velipuoli Ruffe nimittäin!

Rudolf on kuulemma pitänyt Hevistä hyvää huolta ensi hetkestä lähtien, kuten kunnon veljen kuuluukin. Yhdessä leikitään hauskoja kaahailuleikkejä, mutustellaan yhteisiä luita ja nukutaan yhteisiä päikkäreitä. Kyllä se vaan niin taitaa olla, että mäykyn paras kaveri on toinen mäykky :)

Iso kiitos Kuopioon poikien kuvista, lisääkin saa jatkossa lähettää ;)

Ruffe ja Hevi, kamuja alusta asti!

"Mua väsyttää, tuu viereen niin otetaan vähän lepoo..."

Hevillä näyttää olevan vinkulelun kuritus yhtä edistyneellä tasolla kuin Kustilla ;)

Yhteinen poseeraus aurinkoisena elokuun aamuna. Pojat näyttävät olevan valmiina päivän seikkailuun!

sisko ja sen veli

Kävimme taas Martta-siskon kanssa puistossa leikkimässä. Voi sitä juoksemisen, kuperkeikkojen, loikkimisen, naskalihampaiden kalistelun ja haukuskelun määrää! Ei kyllä voisi koirapoika parempaa leikkikaveria löytää, kiitos Martta!

Tässä muutamia kuvallisia todisteita siitä, että terminaattorit ovat joskus ihan nätistikin yhdessä :)

 

Ensin vähän pusutellaan...

...ja sitten otetaan piiiiiitkä karahka, jonka molempiin päihin mahtuu yksi mäykky!

Ja nyt sitten nukutaan hyvin sikeää unta, on se leikkiminen vaan niin rankkaa.

valekrokotiili

Oletteko koskaan miettineet, miltä näyttää mäyräkoira, joka esittää olevansa krokotiili?

Aarre: "Mä aion ainaski näyttää hyvältä täs fotossa, ihan sama mitä toi sekoboltsi nakkimakkara meinaa."

kustin oma aarre

Viikonloppu oli taas hianoa aikaa pienen koirapojan elämässä: käytiin kummisedän luona Turussa vähän riahumassa. Ja oli muuten hauskaa! Uusia pusukavereita tuli ovista ja ikkunoista, ja kaikki rapsuttivat ja silittelivät.

Yksi lempparihetkistä koitti puistossa, kun kummisedän valvova silmä vilkaisi hetken muualle: Kusti sai näkökenttäänsä vettä, jonka jälkeen kuului vain VIUH ja PLÄTSIS. Siellähän kroolasi koiruus keskellä puiston suihkulähdettä... Eikä siinä vielä kaikki, sen jälkeen piti vielä pulahtaa kaksi kertaa uudestaan, ensinnäkin koska uiminen on niin älyttömän kivaa ja toisaalta myös siksi, että piti mennä vähän sorsia jahtailemaan... Ja sitten tietysti piti kuivatella ja vähän riehua, jee!

Sunnuntaina oli mahtava päivä, joka vain parani paranemistaan, kun puistossa riekkuessa mukaan leikkiin tuli bostoninterrieri Aarre, jihuu! Aarre yritti opettaa Gusselle painiotteita, mutta Gusse ei ollut kovin vastaanottavainen, vaan keskittyi juoksemiseen, hyppimiseen ja näykkäilyyn. Niin ja puksutteluun, koska Aarre on kuukauden Gussea vanhempi ja viksumpi ja isompi ja komeampi ja ja ja ja ja... Mikähän dominaattori Kustafsson oikein onkaan?

Kuvassa harvinainen hetki: pojat ja kielensä hetken hengähtävät leikin tiimellyksessä...

Noh, puksuttelukaan ei sitten lopulta riittänyt, vaan Kusti koki oikeudekseen myös tehdä reiän Aarteen kieleen. Leikin tiimellyksessä sattuu ja tapahtuu, kun kaksi megakielistä kohtaavat... Onkohan koirien kielilävistys muotia? Toivottavasti Aarre kestää Gussen sekoiluja vielä jatkossakin, koska tulevaisuudessa tiet varmaankin risteävät useamman kerran...

Ensi viikolla Gussen lapsuuden huoleton aika on muisto vain, koska Gustaf joutuu koulun penkille! Mitähän siitäkin tulee, emäntää vallan pelottaa. Joutuukohan koirakoulussa jälki-istuntoon, jos tekee koiruuksia?

kusti laivakoirana

Olemme viime aikoina lomailleet ahkerasti ja viimeisin valloitettu osa-alue on veneily. Palanen Päijännettä on nyt otettu haltuun!

Laivakoiramme puikkelehti sujuvasti pienistäkin raoista ja peruutti tyylikkäästi veneen kapeissa kulkuaukoissa. Kannella kuono värisi koko ajan ja kaikkia tavattuja ihmisiä tervehdittiin vähintäänkin hännänheilutuksin. Vain yhdelle miehelle haukuttiin, mutta sekin johtui siitä, että pönttö ukkeli pamahti paikalle kesken leikkisession. Ettäs kehtasikin häiritä, mokoma.

Nuuskuttelun lisäksi tosi kivaa oli kannella makaavien köysien pureskelu. Jos joskus alkaa tuntua siltä että veneen kiinnitys pettää, naskalihampainen syyllinen löytyy täältä!

Vaikka maailmassa olisi mitä jännää hyvänsä, uni voittaa aina!

Kusti on jatkanut muutama viikko sitten aloitettuja opintoja ja suorittanut ahkerasti uimamaisterin tutkintoaan. Koiruus kävelee itse rannasta sujuvasti veteen, heittää pienen kierroksen ja pulikoi takaisin maankamaralle. Poikkeuksena sorsien jahtaus, jolloin kotimatka on tuntematon käsite. Muuan retki ei myöskään ollut päättyä, kun Gusse omasta mielestään oli uimassa takaisin veneeseen, mutta meidän mielestämme se ui vähän liikaa, veneen ympäri, noin 20 metrin matkan. Onneksi pelastusliivit ja pelastusjoukot olivat matkassa mukana, vaikka uimasankari ei tietenkään tarvinnut apua...

Veneellä Kusti pääsi kokeilemaan myös erilaisten esteiden yli loikkimista ja pujottelua. Kyseisen harjoitteluleirin tuloksena meillä on nyt pikkuinen mäyrähundi, joka osaa hypätä sänkyyn. Jee.

Rantaleijona Gusse ihastelee järvimaisemaa maalta käsin.

Veneilyn tiimellyksessä suurta draamaa koettiin punkkien muodossa. Ensimmäisenä löytyi partakarvassa killuva punkero, joka sai oitis kohdata kohtalonsa ja tapasi herra sytkärin. Vähän myöhemmin löytyi kuonoon kiinnittynyt yksilö, jota neljä aikuista ihmistä yritti saada rimpuilevasta ja ulisevasta koiralapsesta irti. Ja ikäänkuin se ei olisi ollut tarpeeksi, löytyi toisen korvan hoodeilta vielä KAKSI punkkia lisää.

Punkkipihdit olivat kömpelöt ja niiden käyttö, sätkivän koiran ollessa potilaana, on, hmm, haastavaa. Suurin apuväline oli rauhallinen juttelu, jonka aikana koira rentoutui ja viimeinenkin punkki saatiin irti (joten kuten). Ja urakan lopuksi kourallinen nameja lohdutti edes vähän. Nyt sitten seurataan, ettei puremakohtiin ilmesty mitään epämääräisiä patteja tai punoituksia.

Vähän pienempää draamaa koettiin, kun hurtta alkoi ykäillä, eikä se suinkaan johtunut keikkuvasta paatista. Lähempi tarkastelu osoitti, että yöpaitani päälle heittämässään ruokainventaariossa Gusse lahjoitti minulle palan pesusientä ja teippiä. Kumma juttu, että tuli huono olo! Pesusienen lisäksi nyt on tullut maistettua myös Päijänteen hiekkarantaa, nam. Siitä tuli hienoja kuvioita kakkaan seuraavana päivänä!