16. elokuuta 2010

kustin oma aarre

Viikonloppu oli taas hianoa aikaa pienen koirapojan elämässä: käytiin kummisedän luona Turussa vähän riahumassa. Ja oli muuten hauskaa! Uusia pusukavereita tuli ovista ja ikkunoista, ja kaikki rapsuttivat ja silittelivät.

Yksi lempparihetkistä koitti puistossa, kun kummisedän valvova silmä vilkaisi hetken muualle: Kusti sai näkökenttäänsä vettä, jonka jälkeen kuului vain VIUH ja PLÄTSIS. Siellähän kroolasi koiruus keskellä puiston suihkulähdettä... Eikä siinä vielä kaikki, sen jälkeen piti vielä pulahtaa kaksi kertaa uudestaan, ensinnäkin koska uiminen on niin älyttömän kivaa ja toisaalta myös siksi, että piti mennä vähän sorsia jahtailemaan... Ja sitten tietysti piti kuivatella ja vähän riehua, jee!

Sunnuntaina oli mahtava päivä, joka vain parani paranemistaan, kun puistossa riekkuessa mukaan leikkiin tuli bostoninterrieri Aarre, jihuu! Aarre yritti opettaa Gusselle painiotteita, mutta Gusse ei ollut kovin vastaanottavainen, vaan keskittyi juoksemiseen, hyppimiseen ja näykkäilyyn. Niin ja puksutteluun, koska Aarre on kuukauden Gussea vanhempi ja viksumpi ja isompi ja komeampi ja ja ja ja ja... Mikähän dominaattori Kustafsson oikein onkaan?

Kuvassa harvinainen hetki: pojat ja kielensä hetken hengähtävät leikin tiimellyksessä...

Noh, puksuttelukaan ei sitten lopulta riittänyt, vaan Kusti koki oikeudekseen myös tehdä reiän Aarteen kieleen. Leikin tiimellyksessä sattuu ja tapahtuu, kun kaksi megakielistä kohtaavat... Onkohan koirien kielilävistys muotia? Toivottavasti Aarre kestää Gussen sekoiluja vielä jatkossakin, koska tulevaisuudessa tiet varmaankin risteävät useamman kerran...

Ensi viikolla Gussen lapsuuden huoleton aika on muisto vain, koska Gustaf joutuu koulun penkille! Mitähän siitäkin tulee, emäntää vallan pelottaa. Joutuukohan koirakoulussa jälki-istuntoon, jos tekee koiruuksia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti